Talo löysi tekijänsä.

2000 -luvun taittuessa ja kiitäessä eteenpäin päätimme hyvästellä Helsingin keskustan ja siirtyä kehä kolmosen ulkopuolelle provinssiin ja Lahti ympäristöineen vanhana kotikaupunkina oli luontevasti sopivan kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä. Siirryttyämme Lahteen etsimme sopivaa mummonmökkiä, mutta todellisuudessa sellaisia ei ole kovinkaan paljoa tarjolla. Useimmat oli remontilla pilattu ja kaikki arvostamamme ominaisuudet oli joko viety kaatopaikalle tai kuorrutettu polyuretaanilla. 
Jossain vaiheessa asiasta turhautuneena aloin suunnitella keskusmuurilla varustettua pientä hirsistä ekotaloa, mutta Lahden Anttilanmäeltä aivan vahingossa löytynyt vanha, perikunnan omistama ja pitkään tyhjillään ollut rähjäinen puutalokaunotar valitsi meidät; niin meistä nykyään tuntuu. Ajattelemme myös, että tämä on meillä vain lainassa, koska talo on nähnyt Suomen itsenäistymisen ja monta sukupolvea asukkaita, joten kaikella todennäköisyydellä olemme tässä ketjussa vain pieni lenkki.   


2005




2017



Talon viemää


Tämä on kertomus vuonna 2005 hankitun vanhan talokaunottaren korjaamisesta ja henkiin herättämisestä.

Blogin tarkoituksena on pohtia erilaisia rakennustapoja, materiaalivalintoja, työn määrää, valittujen työkalujen laatua ja tietysti uuden ja vanhan suhdetta. Toiveena on, että tästä on jotain iloa ja hyötyä vastaavan projektin kanssa puuhaaville.   

  


Blogin viimeinen kirjoitus

Tämä on Talon viemää -blogimme viimeinen kirjoitus, ja se ilmestyy poikkeuksellisesti myös  asukasyhdistyksen sivulla. Blogimme käsittelee p...