Päin seinää

Keväällä ryhdyin tutkimaan talon yläkerran ulkoseinien kunnostamista. Alustavan tutkimuksen perusteella huomasin, että seinäprofiili oli sama kuin kuistin seinälaudoituksessa käytetty: kapea lauta missä pieni helmi. Tilasimme mallin mukaista kuusilautaa 600 metriä. Laudat noudettuani pakkasin ne huolellisesti tapuliin liiteriin ja ryhdyin kiipeilemään kuistin päällä.

Eteläseinälle oli joku joskus laittanut uuden ja erilaisen, siis nykyaikaisen ja teräväkulmaisen  pintapanelin. Onneksi se oli kuitenkin koolattu vanhan paneloinnin päälle, ja alta löytyi alkuperäistä lautaverhoilua sadan vuoden takaa, maalit rapistuneena mutta sateelta suojassa olleena erittäin kuivana.

Tässä vaiheessa en osannut vielä sanoa mitään sen kunnosta ja pelkäsin, että sitä olisi vain muutama lauta jäljellä ja että joutuisin uusimaan koko seinän. 

Sieltä kurkistaa vanha pellavaöljyllä maalattu lautapinta.

Tässä vaiheessa aloin innostua: vanhaa, joskus oikein ja oikealla maalilla maalattua, mutta kauan säiden armoilla ollutta lautapintaa.

Mietin monta kertaa jättääkö lautapintaa ja maalata se vai uusia kokonaan? Kysymys mihin vanhojen talojen kanssa puuhastelevat joutuvat monta kertaa. Seinää tutkittuamme päätimme valita vaihtoehdoista entisöimisen ja kunnostamisen, sillä jos se ei osoittaudu hyväksi metodiksi, niin onhan meillä yhä lautaa varastossa ja sen voi kyllä uusia myöhemminkin. Päätimme siis uusia kuluneimmat laudat, kitata pellavaöljykitillä lohkeamat ja suurimmat railot, pestä seinän, raaputtaa irtoavat liat ja maalit hellävaroen pois ja lopuksi homesuojata ja maalata pinnan petrooliöljymaalilla.  

Mikäli kokeilu onnistuisi, olisi seinäpintana aidosti vanhaa panelia ryppyineen ja maalikerroksineen. 

Lautojen alareunat olivat liian hauraita, joten vedin ohjainlautaa pitkin käsisirkkelillä niistä huonoimman osan pois. Allaoleva hirsi oli kunnossa, joten tervasin sen.

 Tervattua hirsiseinää mihin ulkopaneli naulataan.

Korjattua alareunaa. Suljin vanhan ja uuden laudan päät tervalla ja sen hieman kuivuttua vedin saumaan ohuen pellavaöljykittivarmistuksen sormella. Naulaus puutalopuristina  tietysti perinteisellä naula&vasara -metodilla.

Ikkunan alta jouduin uusimaan koko rakenteen.

Ikkunat ovat olleet uudemman panelikerroksen pinnassa.

Vanhan laudan elävää pintaa petrooliöljymaalattuna.

Ikkunan alla olevaa kokonaan uusittua pintaa.

Maalasin pinnan ensimmäisen kolojen kittaamisen jälkeen ja annoin sen kuivua kuukauden.

Kuukauden jälkeen katsoin miten maali oli kuivunut ja kittasin tarvittavista paikoista uudestaan ja vedin vielä uuden maalikerroksen. Tämän jälkeen tarkistan pinnan vuosittain ja näin uskon sen kestävän siinä missä uusikin lauta. Pinnassa näkyy kieltämättä vanhaa henkeä.

Kauempaa katsottuna asiaa ei huomaa, mutta jotain elävyyttä siihen  jäi, niinkuin  pitääkin.