Kattotyön päätteeksi ryhdyimme miettimään veden ohjaamista alas katolta. Huomasimme hyvin nopeasti, että markkinat, siis rautakaupat, ovat täynnä mitä ihmeellisimpiä uudenaikaisia vedenohjailun metodeja. Kaikkea löytyy paitsi sitä vanhanaikaista perusränniä, joka surrataan rautalangalla kiinnitysrautoihin ja joka toimii isältä pojalle.
Siispä tiedonhaun ammattilaiset joutuivat taas kerran sukeltamaan syvemmille vesille. Lopulta löysimme peltisepänliikkeen tai oikeastaan kaksi, joista valitsimme toisen ja saimme sen kautta hyvän mallin, jonka valmistaja, surullista kyllä, lienee niitä viimeisiä tekijöitä, joka enää käsin osaa kääntää ja saumata vesitorvia ja vesisuppiloita.
Lukijalla varmasti herää tässä vaiheessa kysymys, mikä sitten erottaa uuden ja vanhan, ja onko se nyt niin oleellista?
Asian oleellisuuden saa kukin itse päättää ja niin mekin mietimme pitkään kumman valitsisimme: uudemman ja edullisemman vai käsintehdyn, ja siis aidosti perinteisen, ja valitettavasti myös kalliimman vaihtoehdon.
Kohtalo puuttui peliin ja meille tuli ne aidot ja käsintehdyt. Niitä asentaessa ei voinut todeta muuta kuin että kyllä kannatti: laatu on yksityiskohdissa - Devil is in the details.
 |
| Vanha vesisuppilo on kuitenkin vielä tyylitellympi kuin uusi, mutta molemmat käsintehtyjä. Säilytän vanhat mallina, jos joskus vaikka vielä tarvitsee perinteistä mallia. Suppilon osat on käsin saumattu eli liitetty puristetaitoksin toisiinsa ja se ei ole nopeaa eikä helppoa. |
 |
| Putkien kiinnitystarvikkeet. |
 |
| Nykyaikainen vanhan jäljitelmä, missä putken taivutus on tehty rypyttämällä. Näyttää kyllä ihan hyvälle tämäkin ja vain kaltaisemme rännipuristi tietää sen olevan uudempaa tuotantoa. |
 |
| Tuijottelimme jälleen kerran piinaavasti ihmisten taloja. |
 |
| Tässä neliskanttista uusvanhaa designia. Hieno on sekin. |
 |
| Vesiputket olivat metrin mittaisia ja yhdistetty toisiinsa yksinkertaisesti sisäkkäin työntämällä. |
 |
Tästä näkee hyvin saumaamalla tehdyt liitokset. Vanhanaikaista putkea jäljittelevissä on mutkat tehty yksinkertaisesti taittamalla putkea jolloin sen kyljissä on ryppyjä.    
Lopulta saimme nurkat kiinni, mutta korkein kivijalka oli yli 10 cm paksumpi kuin olimme arvioineet ja jouduimme tilaamaan vielä lisämutkan. Mutta loppusuora siintää kuitenkin jo horisontissa. Oletettavasti seuraavan sateen tullessa rännin juurella seisoo kaksi sadetakein verhoutunutta remppahumanistia Hai-saappaat jalassa tarkkailemassa veden syöksymistä katolta alas.
Talo alkaa olla ulospäin valmis ja uskokaa tai älkää, niin se tuntuu uskomattoman hyvälle.
     |
