Useimmille tulee hirsiseinä sanasta ensimmäiseksi mielikuva hohtavan vaaleasta virheettömän tasaisesta hirsiseinästä osana sisustusta sisustuslehtien kuvaston esitysten tapaan. Valitettavasti hirsiseinä vanhoissa taloissa on harvemmin mielikuvia vastaavaa, eikä sen sellaista edes tarvitse olla. Useimmiten se on harmaata ja aikanaan useampia vuosia ilman maaleja ollut, koska ennen hirsien annettiin laskea ennen laudoitusta. Hirsi ei myöskään ollut koneellisesti sorvattua vaan piilukirveellä tasoitettua tai sitten osin pyöreäksi jätettyä hyvää luonnonhirttä.
Se mikä tekee poikkeuksen nykyhirsiin on siinä, että puuta valittaessa osattiin ottaa hitaammin ja oikeilla paikoilla kasvaneet rakennushirsiksi. Niinpä niiden puuaines on vuosienkin jälkeen kovaa. Rungoille on saatettu tehdä virheitä, tai esimerkiksi sodan jytkeessä pommi on saattanut viedä talon kulman. Kaikki on kuitenkin osattu korjata, koska puu on materiaalina hyvin korjauskelpoista. Anttilanmäellä on myös käytetty Afrikan parruksi nimitettyjä hirrenpätkiä, joita saatiin muistaakseni kuljetusten tukipuista. Puuta siis löytyy monessa muodossa, pitkittäin ja poikittain. Jos korjaustarvetta löytyy, niin maltti on valttia.
Oleellista vanhaa puurakennetta korjatessa on riisua se kunnolla näkyviin ja poistaa kaikki vanhat eristevirheet, kuten lasivilla tai vastaavat. Ne eivät kuulu hyvän hirren eristeeksi. Orgaanista orgaanista vasten periaate toimii pitkässä juoksussa parhaiten. Sen jälkeen tulee kartoittaa kulumat ja kohdat jotka tarvitsevat uutta puuta. Ja vasta tämän jälkeen katsotaan tuentatavat, oikaisut ja vastaavat.
Hirsirunkoa tuetaan följareilla, jotka ovat yleensä hirttä, ja ne asettuvat rakenteeseen pystysyynnassa, molemmin puolin hirsirunkoa, läpipultattuna. Porvoossa näkee paljon hyvin följaroituja, hieman vinossa nököttäviä arvotaloja. Föjaroinnin lisäksi puuta vasten voidaan koolata ristiin laudoittamalla uutta pintaa, jolloin ristiin naulaaminen muodostaa lisätukea. Paksusta lattaraudasta voidaan tehdä ristituentaa ja lisätukea kuten myös kulmatukia. Sitä voi hyvin taltata hirsirunkoon pinnan tasalle ja niin edelleen. Eli runko kuin runko on täysin korjattavissa seuraavalle sadan vuoden matkalle.
Tuennan jälkeen on mahdollista tukea hirsirunko teräs tai hirsitukien päälle lepäämään ja poistaa esimerkiksi vanha kellari tai talon alaosa ja rakentaa se kaikessa rauhassa uudestaan. Näin on myös Anttilanmäelläkin tehty (hatunnosto Petrin L. suuntaan). Piipun rakenteet on tuossa yhteydessä hyvä miettiä eli muurataanko uudestaan vai holvataan kiinni uuteen kellariin.
Eristystöiden suhteen suosittelen savilaastia, olkilevyä, hamppukuituja, pellavaeristeita, puuriveeristemateriaaleja jne. Sen kauniin hirsiseinän voi sitten hoitaa panelilla mihin katsoo tarpeelliseksi.
Toki kannattaa muistaa, että näin ison peruskorjauksen keskellä ei ehkä asuta samaan aikaan ja, että työt saattavat tulla miltei uuden rakennuksen hintaisiksi, mutta näin suojelluissa rakennuksissa toimitaan, jos halutaan elää suojelutavoitteen mukaisesti. Arvoltaan jämptisti peruskorjattu on uutta vastaava, ja antiikkiselta patinaarvoltaan pitkässä juoksussa uutta arvokkaampi, kun näitä ei saa enää kaupasta.
Tässä muutamia linkkejä osviitaksi, jos asia jotakuta kiinnostaa:
Instagramissa: werstaspetraamo
Typpö, Lauri. 2020. Vanhan hirsirungon korjaaminen
Jaakkola, Aapo. 2013. Hirsirakenteiden suoristus. Oikaisu ja tuenta menetelmiä.
Museovirasto. Korjauskortisto. Hirsitalon rungon korjaus.
Tuuma.net hirsirungon täsmäkorjaus
Vihreä kamari.blogspot.com Paljon hyviä kuvia hirsirunkojen korjaamisesta
