Kurkistus Hippilän sisätiloihin

Joulupukki toi meille Pia Maria Montosen ja Niclas Wariuksen Rakkaudesta vanhaan taloon -kirjan ja sen tarinoiden ja kuvien rohkaisemana päätimme laittaa kuvia sisätiloista. Paljon on vielä tekemistä, mutta tunnelma on silti jo mukavan rauhallinen. Suuri remontti alkaa antaa myös lämpöä takaisin ja itse tekemisessä on myönteiset puolensa.

Suositeltava kirja vanhoista taloista kiinnostuneille.

 

Perällä ulko-oven päällä näkyy hyvin naamioitu ilmalämpöpumppu.

Book seat kirjanlukutyyny on oivallinen keksintö!

Jätimme vanhan ja kuluneen hellan edustan messinkipellin paikoilleen. Sen patinaa ei saa kaupasta ostamalla. Muuten lattia vaatii vielä huomiota.

Peilin päällä oleva kaappi on koteloitu sähkökaappi.

Ennen näitä portaita paikalla on ollut kahdetkin eri portaat: aivan alkuperäiset ovat olleet todella jyrkät (niistä oli jäänyt jäljet hirsiin),  ja ostohetkellä olleet portaat puolestaan olivat kaikkea muuta kuin turvalliset, saati kauniit. Talon eteinen on alkujaan ollut kylmää tilaa, joten noin puolivälissä portaita oli seinä ja ovi; yläkerran pientä huonetta on lämmitetty omalla uunilla, joka valitettavasti oli jo purettu pois, kun talon ostimme. Nämä portaat on siis itse tehty, ja niiden alla on pieni  wc ja vielä pienempi komero.

Vasemmalla on suihkutilan ovi. Suihku sijoitettiin lämpöisen muurin juurelle ja sillä on oma tuuletusaukkonsa muurin hormiin. Alhaalla pilkottavan tumman lattian sävyn sekoitti antiikkiliike Fasetti.

Katon rajassa olevat tuuletusaukot ovat myöhempää tekoa kuin itse talo. Nyt ilmalämpöpumpun aikana ne palvelevat hyvin.

Lattia on alkuperäinen: kuorimme sen esiin muovimaton alta, minkä jälkeen se hiottiin ja vahattiin.

Taustalla näkyvä sininen on maalattu pinkopahvi. Epäröimme pitkään osaammeko asentaa pinkopahvin, mutta projekti oli ihan mukava ja yllättävän helppo. Nidoimme pahvin aluksi kiinni nitojalla ja niiden päälle löimme pinkonaulat, joita saikin naulata muutaman tunnin. Tästä projektista on tulossa oma päivityksenä myöhemmin.

Kohti joulua: hiiren pesä, kaakelit ja sisähommia

Syksyn marrastaessa oli aika paketoida puutarha, kantaa polttopuut liiteriin ja kääriytyä sisälle kirjoja lukemaan pönttöuunien lämmön syleilyyn. Puutarhamme yrteistä välimerellistä alkuperää olevat iisoppi ja  salvia on onnistuttu talvettamaan ulkona kunhan olemme muistaneet laittaa havuja niiden päälle. Muuten muilla yrteillä on talon kuisti osoittautunut hyväksi turvapaikaikaksi talven varalle.

Talven lähestyessä saattaa vanha talo saada uusia alivuokralaisia. Vanhoissa taloissa on monesti hiiriä ja toki myös uudemmista niitä löytyy. Oli talo vanha tai uusi, ei se kuitenkaan ole hiirelle pääsääntöinen asuinpaikka vaan sisätiloihin tutustutaan ruuan etsimistarkoituksissa. Ja jos niistä löydetään hyvä pesäpaikka tulee sen olla lämmin ja oikeasti ruokalähteen läheisyydessä. 

Olemme useampana vuotena huomanneet lintujen ruokkimisen ja hiirien talosta poissa pysymisen olevan yhteydessä toisiinsa: jos ulkona on ruokaa ei talossamme ole ollut hiiriä. Siis mikään sen kummempi hiirien lempipuuhamaa vanha talo ei ole. Hiirelle on monesti työlästä seikkailla pitkiä matkoja lattioiden väleissä ja se myös kuluttaa energiaa ja talvella tuo energia on hiirelle kaikki kaikessa. Jos ravinto on tarjolla helposti puuhastelevat hiiret pesänsä tuon lähteen läheisyyteen. 

Syksyllä kuulimme naapureilta, että rottia, ja samalla myös hiiriä, oli myrkytetty. Vanhoja taloja olevalla asuinalueella myrkyttäminen saattaa aiheuttaa katastrofin: myrkkyä syönyt hiiri tai muu nisäkäs pyrkii veden äärelle juomaan ja tunkeutuu lopulta kuolemaan koloihin ja putkiin. Näin kävi naapurissamme ja hieman myöhemmin myös meillä. Myrkytetty, paljon nestettä juonut pikku nisäkäs turpoaa ja kuolee sisäiseen verenvuotoon. Näin myös sen kalmo tulee tuoksahtamaan monta kertaa pahemmin kuin ilman myrkkyjä kupsahtanut serkkunsa.

Ja kun sellainen kupsahtaa lattian alle se siis myös haisee. Pyydystä hiiret mieluumin ansoilla ja anna näin myös elintilaa muille nisäkkäille kuten siilille. Pidä kompostissa kansi päällä ja näin isommat nisäkkäät kuten rotat eivät saa ravintoa. Omat hiirivainaamme olivat heittäneet henkensä keittiön puuhellan juurella tiukassa kolossa, joten jouduimme purkamaan keittiön lattiaa. Samalla poistettiin vanhat purut ja varmistettiin, ettei sinne ei enää jatkossa hiiret pääse. Naapurimme joutui purkamaan koko lattian, joten siihen verrattuna pääsimme itse melko vähällä.

Jyhkeä kellarin seinä ja sen perällä talon alla olevaa hirttä. Tervettä ja kovaa. Oikealla oleva ratakisko tukee keittön hellaa, jonka alla on leivintupa ja leivinuuni.

  

Lattian kanssa puuhastelun lomassa laitoimme kaakelit puulieden taakse. Mietimme pitkään värejä päätyen perusvalkoiseen, joka sopi hellan oman vanhan kaakelin kanssa yhteen. Ladoimme laatat tiukasti yhteen minimoiden saumaustilan ja hienohan siitä tuli.