Kattotyön kuulumisia 2016: työkalut ja työn loppuun saattaminen

Kesä 2015 meni varsin reippaasti katon alusien puutöissä ja varsinaisen peltityön metodien opettelemisessa. Sain pellit paikalleen, mutta viimeisteltävää jäi runsain mitoin vuodelle 2016 eikä työtä tehnyt lainkaan helpommaksi sateisin kesä miesmuistiin, mutta kaikesta selvittiin. Lopulta  kesäkaudelle 2016 jäi viimeistelyt, ylhäällä olevien seinien kunnostus- ja maalaustyöt  sekä lopulta koko työprosessin, telineiden ja vastaavien purkaminen.

Mikäli nyt olisin koko työn alkuvaiheessa en lähtisi itse tekemään peltitöitä, koska se ei ole "oma materiaalini", vaan olin koko ajan oman mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta kokemus oli kaikessa vaikeudessaan ja kovuudessaan varsin opettavainen. Se mitä viimeistään nyt opin oli, että kaikkea ei todellakaan kannata yrittää tehdä itse: löysin siis rajani. Toisaalta katto oli talomme töistä viimeisin suuri projekti ja nyt se on viety läpi. Se, tuliko siitä millään muotoa laadukkaampi kuin valmiskatoista ja vastaavista, niin en osaa sanoa, koska sen näyttää aika. Ainakaan vettä ei enää tule mistään sisälle: katto pitää. 

Samalla nostan hattua kaikille katoilla työtään tekeville ja ennenkaikkea niille, joille peltisepän työ on omaa alaa. Nimittäin kaltevilla kattopinnoilla työskenteleminen vaatii kovaa kuntoa, rautaista selkää ja ennenkaikkea teräksisiä ranteita. Pellin käsitteleminen on mittaamisen ja kolmiulotteisen ajattelun taidetta, eikä se materiaalina ole kovinkaan anteeksiantavaa. Sanoisin, että alkupään peltityöni taso on huomattavasti heikompi kuin lopun eli opin koko ajan jotain: se miten työkaluja pidetään käsissä, kuinka kovaa ja miten peltiä naputellaan ja kuinka sitä pitää oikein sitoa lukkopihdeillä työn edetessä. 

Nykyisin konesaumakatot saumataan tuplasaumaan eli pellin saumat taitellaan saumasta kahteen kertaan. Ennen, siis talomme rakennnusaikaan, kattopelti saumattiin yhteen kertaan eli jätettiin ns. englasaumaan: näin oli myös kuistimme peltikatto aikanaan tehty ja se toimi mallina koko katolle. 

Oleellista englasaumassa on taitteen korkeus ja se, että sauman lieve ei ulotu alas kattopintaan asti ja näin myös valumavesi ei nouse saumaan kovin helposti, mitä myös jyrkkä kattokulma auttaa. Käytin M82 saumamassaa ja talven tarkkailun jälkeen en ole havainnut mitään veden tihkumisia mistään. Toki aion tarkkailla sitä jatkossakin ja koska vinttimme ei ole vielä rakennettu, niin tarkkailu on helppoa. 

Usein kysytty kysymys liittyy itse tekemisen rahalliseen kannattavuuteen. Omassa kattotyössämme meni melkolailla yhtä paljon rahaa kuin siinä, jos sen olisi tehnyt joku muu, joten se ei ole ainakaan tässä työvaiheessa itse tekemisen edellytys tai tavoite. Mikäli lasken työtunnit ja tiedonhaut, niin katosta tulisi kovin arvokas. 

Esittelen lopuksi käyttämiäni työkaluja, siis perinteisiä pellin käsin työstössä ja muokkauksessa käytettäviä välineitä, joiden käytön opetteleminen oli itsessään kokemus.  

Työkalujen käyttöä ja katon tekmistä voi ihmetellä ja ihastella esimerkiksi SunSeppien päivitysten kautta:

SunSeppien saumailua

Stubain työkalujen esittelyvideosta selviää monenlaista näiden erikoisten työkalujen käytöstä:

Stubain esittelyvideo


Karin peltiharrastus blogista saa hyviä vinkkejä ja ennenkaikkea rohkeutta kokeilla:

Karin peltiharrastus

Työkalut on syytä jakaa useampaan helposti kannettavaan pakkiin, koska niitä joutuu kantamaan ja nostelemaan vaikeissa paikoissa: välillä sidoin pakin työköydellä kiinni niin, että se oli lähettyvillä. Harjalle päästyäni tein pakkien pohjaan sivuttaislaudat,  että ne pysyivät paikallaan. Painovoima pitää siitä huolen, että mikäli katolla joku esine putoaa, sinä itse mukaan lukien, niin se ei pysy paikallaan vaan vierii alas joko telineelle tai tippuu maahan.

Erilaisia käsinkanttausrautoja ja kannettava alasin. Nykyisin kattosaumat ja pellit tehdään pajalla täysin valmiiksi ja kantataan koneellisesti katolla toisiinsa kiinni. Näillä työkaluilla sama työ tehdään katolla käsin.

Kanttaus- ja kulmantaittorautojen päällä on yksi tärkeimmistä työkaluista: lukkopihdit. Niillä irralliset pellinkappaleet sidotaan työn ajaksi toisiinsa kiinni.

Työntömitalla on mahdollista saada millimetrin tarkkoja mittoja.

Hyvä peltisepän perusmitta on oleellinen ja oltava mukana koko ajan. Myös kynä ja muistivihko on syytä pitää taskussa, koska monesti mitat unohtuvat kiivetessä työmaalta alas peltiä leikkaamaan.

Erilaisia sähkötyökaluja tarvitaan erityisesti puusepän töissä. Nykyisin akkukäyttöiset työkoneet ovat hyvin kehittyneitä ja jaksavat suoriutua yhdellä latauksella monesta työtehtävästä eikä ylhäällä katolla tarvita ylimääräisiä johtoja häiritsemässä.

Itse päädyin Hiltin työkaluihin ja ne kestivät kiitettävästi koko työn ajan.  Olisin ostanut Hiltin osakkeita, koska sijoitan hyväksi havaitsemiini asioihin ja tuotteisiin, mutta niitä ei ole kaupan, eikä ihme.

Pihaamme komistanut kanttikone toimi hyvin ja nyt alkaa olla aika luopua tästä komistuksesta. Mikäli joku tarvitsee 2,5 metrin kidalla varustettua kotimaista kanttia, niin ottakaa yhteyttä. 

Ystäväni Riku kehitti kanttikoneen leikkurinterän käden kahvaa paremmaksi asentaen sen 45 asteen kulmaan entisen 90 asteen kulman sijaan, joten nyt sen työntövoima välittyy ergonomisemmin itse leikkaamiseen. 

Kuvassa nykyinen kattosauman ns. tuplasaumaus.

Alkaa näyttää vanhalta peltikatolta.

Otin mallin vanhasta kuistin peltikatostamme. Näinkin voidaan toimia, mutta hyväksyykö metodia kukaan nykyaikainen peltiseppä nykymetodien ääreltä on kokonaan toinen kysymys. 

Kuvassa erilaisia leikkauspihtejä ja kääntöpihtejä. Keskellä saumausalasin ja oikealla kaksi isompaa saumausvasaraa. Suosin itse Stubai -merkkiä ja ne kestivät koko projektin hyvin. Nämä työkalut pidän omassa työkalureservissäni pienempien korjausten ja vastaavien askareiden varalle.