Haaveena vanha talo: matkalla kohti puutaloidylliä.

Mitä sanoa niille, jotka haaveilevat vanhasta talosta? Ensimmäiseksi sanoisin, että jäitä hattuun! Rakennuskulttuuri on ollut ennen 1950-lukua kovin kirjavaa ja kaikki säilyneet vanhat talot eivät ole helposti korjattavissa tai mikäli niissä on tehty klassisia korjausvirheitä vuosien kuluessa on mahdollista, että niiden korjaaminen tulee todella kalliiksi. Siis todella kalliiksi.

Kannattaa myös miettiä sitä mitä kykenee itse tekemään ja mitä joutuu teettämään ulkopuolisin voimin. Työ nimittäin maksaa, raaka-aineet eivät niinkään. Mikäli oma haave, talon arvioitu koko ja käytettävissä olevat työ- ja taloudelliset resurssit näyttävät vihreää valoa, niin suosittelisin vielä miettimään hetken.

Ensimmäiseksi käy katsomassa oikeasti ja oikein metodein remontoituja vanhoja taloja. Käy Porvoossa, Tampereen Tallipihalla vanhoissa taloissa ja Loviisassa. Tutki, kokeile, koputtele ja kysele. Älä tuijota pitsiverhoja ja pintaa vaan kurkista tuuletusluukusta alapohjaa, haistele ja maistele. Koputtele seiniä ja perehdy vanhoihin materiaaleiihin. Niitä on nimittäin ei ennen ollut niin paljoa kuin nykyinen rakennustarviketeollisuus työntää kauppojen hyllyille ihmeteltäväksi.

Tutki internetin ihmemaailmaa, tutustu Fiskarsin Rakennusapteekin kirjoihin ja Metsänkylänavetan tarjontaan. Lue Panu Kailan opukset. Ruotsalainen Gård & Torp -lehti on myös hyvä lukuvalinta. 

Tarvitset tietoa seuraavista asioista:

-  Entisajan maalit ja metodit

- Mistä saada kunnon puutavaraa? Itse suosittelen Padasjoen taulun risteyksessä olevaan Puutavaraliike Peltolaa ja Mäntsälän sahaa etenkin erikoislistojen suhteen. 

- Mitä osaat itse tehdä ja mitä joudut teettämään. Mieti jo etukäteen tekijät ja kysele heistä suosituksia.

- Millä työkaluilla ja missä niitä ja rakennustavaroita aiot säilyttää työmaalla

Muista kuitenkin, että haluamasi kohteen tulee mielyttää sinua ja sen tulee tuntua siltä oikealta, muuten voi olla että kärsivällisyytesi loppuu ennen aikojaan. 

Tältä se meillä näytti. Kaikki vanha oli piilossa vinyylitapettien, muovimattojen ja eristelevyjen takana:

Vanhoja kerrostumia, mutta onneksi alta löytyi hieno ja alkuperäinen lautalattia.

Näyttää joltain 1970-luvun perusasunnolta vaikka talo on 100 -vuotias?

Vanhaa sanomalehteä eristekerroksena vuodelta 1908. Lehti on nykyisin tauluna.

Ryhdikäs olemus vaikka kulunut.

Seinäpinnat irti hirrestä.

Talo löysi tekijänsä.

2000 -luvun taittuessa ja kiitäessä eteenpäin päätimme hyvästellä Helsingin keskustan ja siirtyä kehä kolmosen ulkopuolelle provinssiin ja Lahti ympäristöineen vanhana kotikaupunkina oli luontevasti sopivan kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä. Siirryttyämme Lahteen etsimme sopivaa mummonmökkiä, mutta todellisuudessa sellaisia ei ole kovinkaan paljoa tarjolla. Useimmat oli remontilla pilattu ja kaikki arvostamamme ominaisuudet oli joko viety kaatopaikalle tai kuorrutettu polyuretaanilla. 

Jossain vaiheessa asiasta turhautuneena aloin suunnitella keskusmuurilla varustettua pientä hirsistä ekotaloa, mutta Lahden Anttilanmäeltä aivan vahingossa löytynyt vanha, perikunnan omistama ja pitkään tyhjillään ollut rähjäinen puutalokaunotar valitsi meidät; niin meistä nykyään tuntuu. Ajattelemme myös, että tämä on meillä vain lainassa, koska talo on nähnyt Suomen itsenäistymisen ja monta sukupolvea asukkaita, joten kaikella todennäköisyydellä olemme tässä ketjussa vain pieni lenkki.   

2005

2017

Talon viemää

Tämä on kertomus vuonna 2005 hankitun vanhan talokaunottaren korjaamisesta ja henkiin herättämisestä.

Blogin tarkoituksena on pohtia erilaisia rakennustapoja, materiaalivalintoja, työn määrää, valittujen työkalujen laatua ja tietysti uuden ja vanhan suhdetta. Toiveena on, että tästä on jotain iloa ja hyötyä vastaavan projektin kanssa puuhaaville.