Ei puutaloa ilman puutarhaa


Sadepäivän kunniaksi muutaman sana puutarhastamme, hyvän teen nautiskelun lomassa. Muuttaessamme kukkulalle piha oli autio ja koska tontti on kallion päällä myös vähäinen nurmikko oli paikoin kuivunut ja palanut. Idylliä ei ainakaan lisännyt tontinreunassa, suoraan edessämme, nököttävä 1970-luvulla rakennettu privaatti uimahalli. Oli selvää, että jotain oli tehtävä, mutta heti alkuvaiheessa asia oli jätettävä mietintämyssyyn hautumaan, koska aluksi piha toimi romukasojen lastauspaikkana ennen kaatopaikalle viemistä. 



Théhuoneen löytöjä Helsingin Eerikinkadulta.
Lähtötilanne vuonna 2005. Karu, ohut maakerros ja tiilinen haaste; kyllä tämä tästä.
16 kuutiota parasta Kekkilää kaukaa rahdattuna. Ongelmana se, että pihaan ei pääse isolla autolla kovinkaan hyvin. Tie on saviliuskan päällä ennen kalliota, jyrkkä ja kapea: siispä kottikärryt kehiin.


Mitenkähän tässä etenisi...

   
Tila oli tosiaan haastava ja maanpinnan suurempi nosto ei tulisi kyseeseen, niinpä piirtelimme ehtiessämme muotoja ja kulmia. Lähdimme ajatuksesta tiiliseinäisen talon terävien kulmien pyöristämisestä ja mietimme sopivaa kasvivalintaa kyllästetystä puusta tehdyn aidan viereen, joka maalattiin myöhemmin valkoiseksi. Päädyimme perinteiseen pihasyreeniin ja talon terävään päätyyn istutimme kaksi puistosyreeniä sekä  takapihalta siirtämämme terttuseljan: tila alkoi siis hahmottua. 

Ensimmäinen versio potagerista räjähti ns. käsiin: muotoilimme mullat penkeiksi, mutta paukut eivät kaiken muun tekemisen ohella riittäneet kunnon käytävien tekemiseen. Tulos oli totaalinen viidakko, jota myös kotilot rakastivat. Tämä sangen hankala kotilo-ongelma pakotti miettimään asiaa uusiksi:  Anttilanmäen kyläyhdistyksen ylläpitämässä kasvipankissa oli mukavat kivituhkakäytävät, joten päädyimme samoihin elementteihin. Lisäksi teimme istutuslaatikot tervatusta puusta ja muotoilimme ne niin, että niiden hoito olisi maksimaalisen helppoa ja tilaan tulisi tilan tuntua lisää.



Tila alkaa hakea muotoaan. Terävät kulmat pehmentävät yllättäen myös taustan terävyyttä.

Kolmioilla ja käytävien suuntaamisella tuli tilan tunnetta lisää.















Tilanne vuonna 2013. Syreenit nostavat taustalla päätään ja väleissä kasvaa pari minikasvuista päärynäpuuta. Tiiliseinä alkaa hämärtyä hallitsevasta roolistaan taustamuuriksi.

Koska paikka on mitä lämpimin, niin sato on myös ollut todella mahtava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogin viimeinen kirjoitus

Tämä on Talon viemää -blogimme viimeinen kirjoitus, ja se ilmestyy poikkeuksellisesti myös  asukasyhdistyksen sivulla. Blogimme käsittelee p...