Kuistilla

Hirrennoston jälkimainingeissa alkoi urakka kuistin kunnostamiseksi. Sen osittain tiilistä, osoittain kivestä tehty antura oli pahoin romahtanut ja murtunut, joten tuin kuistin paikoilleen ja poistin alusta möhjöt kokonaan. Samalla aloin poistamaan lahonneita paneeleita ja tilasin mallinmukaisesti täsmälleen samanlaista Korpilahdella sijaitsevalta erikoissahalta. Kuistin laudoituksen profiilin "helmi" oli nimittäin hyvin kapea ja lauta oli muutenkin erikoisen kapeaa, mutta paksua.  Paneelin pinta oli hierretty, joten petrooliöljymaali tarttui siihen hyvin.

Nostin myös hyvin kuluneet ja osin rikkoutuneet ikkunanrungot talteen ja korjattaviksi. Kuistilla oli myös hyvin paha tuoksu ja arvelin rikkoutuneista ikkunoista joskus lentäneen linnun sisälle ja kypsyneen kuistilla. Poistin lattialaudat ja pesin ne ja käänsin kuistin lattian alalaudoiksi. Eristeeksi lattiaan tuli puru ja seiniin pellava eriste.

Kuistin runko oli hyvässä kunnossa, joten tervasin sen ja katto oli myös kunnossa, joten siihen en ole vieläkään kajonnut muuten kuin puhaltanut ekovillat sen vintille. 

Ulko-ovi oli 1980-lukulaista mallia, joten se sai myös lähtökäskyn: tein itse tilalle uuden. Hoidin myös samalla lukituksen kerralla kuntoon. Ikkunoiden entisöinti oli työläintä, koska niitä joutui paikkaamaan tulitikun kokoisilla puutikuilla ja työvaiheita kertyi todella runsaasti ennen kuin niihin saatiin lasit, kitit ja maalia pintaan. Säästimme kaikki kelvolliset vanhat lasit ja osaan ruuduista tuli uudet lasit. Toki haaveilimme aaltoilevasta vanhasta lasista, joita ei enää ollut kuin muutamssa ruudussa, mutta kustannussyistä päätimme siirtää asian myöhempiin korjauksiin. Työhön voi siis vanhassa talossa palata myöhemminkin ja muutenkin projekti alkoi vaikuttaa vanhan veneen kunnostamiselta. Ongelmien syy oli ainakin sama: kosteus.

Muutenkin vanhaan taloon kannattaa suhtautua kuin antiikkihuonekaluun: sitä ei mielestäni kannata käsitellä tai maalata miten sattuu jo ihan sen arvon takia. Sen arvo on nimittäin helppo tuhota hetkessä. Talon antiikiarvon ja iän tulee olla havaittavissa ja hyvin entisöitynä, muutenhan on ihan sama vaikka rakentaisi uuden talon. Sitä on se historiallinen henki. 

Kuistin vanha runko tervattuna.

Kuistin muodoissa on hieman japanilaisen rakennuksen estetiikkaa.

Huomaa radiomastot vasemmalla!

Suurin työ oli ikkunoissa, joiden kunnostaminen oli todella haastavaa. Mutta kyllä kannatti: puu oli kovaa ja kaunista. Uusista ikkunoista olisi antiikin henki menetetty

Alunperin kuistilla ei ollut kunnon ryömintä luukkua, joten tein sellaisen.

Otettuani sisäoven ympäriltä laudat pois jouduimme toteamaan, että kuisti on rakennettu itse taloa myöhemmin. Alkuperäisen talon ulko-ovi on ollut nykyisen sisemmän oven paikalla ja sen päällä on ollut ikkuna, joka on joskus peitetty laudoilla. Arvioimme kuistin olevan 1920-30 -luvulta.

Aika hienoa hirsiseinää. Väristä päätellen se on ollut joskus jonkin aikaa ilman pintalaudoitusta.

Sanoisin, että lukuisista työtunneista huolimatta kyllä kannatti. Tässä kelpaa lukea hyvää kirjaa ja kuunnella linnunlaulua.